Historia

Baptistiseen identiteettiin on aina kuulunut paikallisen seurakunnan autonomia. Paikallisen seurakunnan perimmäisenä auktoriteettina toimii Raamattu ja seurakunnan syntien sovittaja – ylösnoussut Herra Jeesus Kristus. Seurakunnan jäsenet valitsevat keskuudestaan paimenet kuin myös ne tavat, joilla päättävät toimia, eikä mikään ulkopuolinen organisaatio.

Tästä huolimatta verkostoitumista toisten samanmielisten kristittyjen kanssa on aina, monestakin syystä, pidetty tärkeänä asiana myös baptistien keskuudessa. Ensinnäkin, se rohkaisee laajempaan kristittyjen yhteyteen ja estää tarpeetonta ja epätervettä eristäytymistä. Toiseksi, se antaa tukevamman laillisen suojan esivallan edessä. Kolmanneksi, virallinen yhteys mahdollistaa yhteisen mission toteuttamisen tavalla, joka yksittäiselle seurakunnalle ei olisi mahdollista. Neljänneksi, se tuo tervettä tilivelvollisuutta paimenten ja seurakuntien toimintaan, mikä ilmenee niin uskollisen kristillisen opin säilyttämisessä kuin henkilökohtaisessa suoraselkäisyydessä sekä läpinäkyvässä elämässä ja toimintatavoissa.

Reformoidut baptistit ovat järjestäytyneet seurakunniksi, ja harjoittaneet keskinäistä rohkaisua ja tilivelvollisuutta, uskonpuhdistuksen alkuajoista, aina 1600-luvulta lähtien.* Uskonpuhdistuksen edetessä manner-Euroopasta Englantiin, puritaanit uudistivat Englannin ja Skotlannin kirkkoa ja aloittivat myös merkittävän määrän itsenäisiä seurakuntia. Näiden seurakuntien joukosta muodostuivat ensimmäiset yleis- ja partikulaaribaptistiseurakunnat. Jälkimmäiset seurasivat reformoituja tunnustuksia ja katekismuksia (kuten Heidelbergin katekismusta ja Westminsterin tunnustusta), kuitenkin omaksuen Uuden liiton paremmuuteen perustuvan uskovien kastenäkemyksen sekä seurakunnan autonomisen hallinnon. Seurakuntien itsenäisyydestä huolimatta he perustivat verkoston, jonka tunnustukseksi laadittiin 1644 syntynyt uskontunnustus ja myöhemmin myös 1689 Lontoon baptistien uskontunnustus

Siirtolaisten myötä reformoitu baptismi sai jalansijaa myös Uudella mantereella. Merkittävä osa Yhdysvalloissa vaikuttavista baptistiseurakunnista ovatkin saaneet vuosisatojen aikana vaikutteita partikulaaribaptistien juurista ja tunnustuksista. Kalvinistisen baptismin vaikutus myös 1700-alkaneeseen lähetysliikkeeseen, joka pyrki viemään evankeliumia maailman jokaiseen kolkkaan, on ollut merkittävä. 

1500-luvulla Suomeen rantautunut uskonpuhdistus oli luterilaista. Ensimmäinen luterilaisesta uskonymmärryksestä poikkeava liike oli baptistit, jotka saapuivat Suomeen Ahvenanmaan kautta 1850-luvulla. Vaikka Suomeen saapunut baptismi olikin saanut vaikutteita kalvinistisesta herätyskristillisyydestä saksalaisen Johann G. Onckenin (1800–1884) myötä, suomalaisen baptismin juuret ja vaikutteet ovat kuitenkin nk. yleisbaptismissa. Suomalainen baptismi onkin perinteisesti painottanut Raamatun arvovaltaa, henkilökohtaista kääntymystä, paikallisseurakuntien autonomiaa, uskovien kastetta ja vierastanut systemaattisia uskontunnustuksia. Näin se erottautui luterilaisesta kansankirkkolaisuudesta. Vielä 1800-luvun lopulla, varsinkin ennen eriuskolaislain** voimaan astumista vuonna 1889, baptisteja vainottiinkin vakaumuksensa tähden. 

Tällä hetkellä Suomesta löytyy noin 50 baptistiseurakuntaa, joista 18 kuuluu suomenkieliseen Suomen Baptistikirkkoon. Vasta 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alkupuoliskolla syntyi liikehdintää kalvinististen seurakuntien perustamiseksi, joissa myös perinteiset reformoidun baptismin vakaumukset saivat jalansijaa.

Suomessa reformoitujen kristittyjen yhteys on ollut ystävyyteen ja yhteiseen vakaumukseen perustuvaa jo vuosia. Syksyllä 2020 muutamat baptistiseen ja reformoituun uskonkäsitykseen sitoutuneet paimenet ja diakonit aloittivat keskustelut virallisen yhteyden lisäämiseksi edustamiensa seurakuntien välillä juuri edellä mainituista syistä. Yli vuoden kestäneiden keskusteluiden seurauksena kolme seurakuntaa päättivät perustaa yhteisen yhdyskunnan. 16.7.2022 pidettiin perustamiskokous Sastamalassa, jossa oli läsnä 21 henkilöä, mukaan lukien seurakuntien kaikki paimenet puolisoineen (ks. kuva).

Perustamiskokouksen ryhmäkuva. Seurakuntien pastorit perheineen sekä seurakuntien diakoneja ja perheitä.

* Ks. Eelis Halmemies ja Mikko Sivonen, “Johdanto”. 1689 Lontoon baptistien uskontunnustus ja baptistikatekismus vuodelsta 1693. Toim. Eelis Halmemies, Juhana Lalli ja Mikko Sivonen (Agricola teologinen instituutti, 2021)

** Eriuskolaislaki oli “asetus niistä kristityistä uskontokunnista Suomenmaassa, jotka ovat muuta protestanttista uskonoppia kuin evankelis-lutherilaista”. Se siis mahdollisti laillisen vapauden liittyä toiseen protestanttiseen seurakuntaan Suomessa.